SALAILUN JA MUISTAMATTOMUUDEN AIKA ON OHI

Keskiviikko 29.9.2010 klo 22:04 - Rami Lehto

Median kautta olemme saaneet viimeaikoina seurata päivittäin, maamme johtavien poliitikkojen julkaisemattomien sidonnaisuuksien ja vaalirahasotkujen selvittelyjä. Selvittelyjen kohteena on ollut lähes kerran viikossa vaihtunut ”pääosanesittäjä”, jonka poliittinen lahjomattomuus ja muisti on kyseenalaistettu. Myös eräiden puolueiden kytkökset liike-elämään ja rakennustoimintaan ovat nähneet päivänvalon ja näin tulleet paremmin kansalaisten tietoisuuteen. Tämä kaikki hässäkkä ja äänestäjien aliarvioiminen, olisi voitu välttää yksinkertaisilla asioilla, nimittäin avoimuudella, rehellisyydellä ja oikeilla pelisäännöillä pelaamisella. Niin yksinkertainen asia, kuin vaalirahoittajien avoin ilmoittaminen ja muista sidonnaisuuksista kertominen vapaaehtoisesti, pitäisi olla itsestään selvyys kaikille poliitikoille, eikä aina vaan kiistää ja peitellä asioita siihen saakka kunnes todisteet ovat kaivettu esille.

Pitäisikö sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuus ulottaa myös kuntatasolle? Kyllä pitäisi. Uuden kuntalain valmistelun yhteydessä varmaan mietitäänkin, pitäisikö lakiin sisällyttää velvoite sidonnaisuuksien julkistamisesta. Tuore kuntaministeri Tapani Tölli (kesk.) toteaa viime sunnuntain Helsingin Sanomissa, että ”Avoimuus on tärkeä periaate”. Kuinka tosissaan uusi kuntaministeri on, onkin sitten toinen asia. Omasta mielestäni se on äänestäjien kunnioittamista ja myös päättäjien velvollisuus, että ollaan alusta asti avoimia ja rehellisiä.

Meillähän on mahdollista julkistaa sidonnaisuudet jo tälläkin hetkellä, vaikka siihen ei löydykään velvoitetta laista. Kuntalaki ei vaadi luottamushenkilöiden sidonnaisuuksien julkistamista, mutta ei sille taida löytyä myös mitään estettäkään. Kuntapäättäjien sidonnaisuudet ja rahoittajat voitaisiin listata kunnan nettisivuille, vaikka näin aluksi vapaaehtoisena toimintana. Jokainen päättäjä voisi sitten henkilökohtaisesti päättää, haluaako pelata avoimin kortein. Näin kuntalaiset voisivat arvioida paremmin päätöksenteon riippumattomuutta.

Valtuustot päättävät tai ainakin pitäisi päättää suuremmista linjoista. Kunnissa ei kuitenkaan riitä, että vain valtuutetut avaavat omat sidonnaisuudet ja kytkökset. Velvoite pitää ulottaa myös lautakuntien jäseniin, koska lautakunnissa asiat valmistellaan ja tehdään myös euromääräisesti suuria päätöksiä. Eikä pidä myöskään unohtaa kaupungin määräysvallassa olevien osakeyhtiöiden ja säätiöiden hallitusjäseniä. Valmisteluvalta on ainakin yhtä suurta valtaa kuin päätösvalta. Kuntalaisten on voitava luottaa siihen, että asiat valmistellaan ja niistä päätetään puolueettomasti. Luottamus päätöksentekoa kohtaan ei kasva ilman avoimuutta.

Vapaaehtoisesti kaikkia sidonnaisuuksia tuskin koskaan ilmoitetaan. Siksi avoimuutta on edistettävä tulevaisuudessa myös lainsäädännön avulla. Uusi tänä syksynä voimaan astunut vaalirahoituslaki tuo jo hiukan lisää avoimuutta vaalirahoitukseen. Mutta avoimuuden pitäisi tulla ilman säädöksiäkin. Rehellisellä ja todellisella avoimuudella, päättäjät voivat saavuttaa kansalaisten luottamuksen ja näin saada puhdistettua politiikan ryvettynyttä ja korruptoitunutta mainetta.